Casa Camper Berlin

Eskimot lähtee loppiaisaattona Berliiniin. Hotelliksi valitsin meille paljon kehutun Casa Camperin Mittessä. Eräs tuttuni oli asunut ko. hotellissa, ja hänen matkakertomuksen jälkeen päätin että jonain päivänä minäkin... 


Casa Camper ei ehkä ole sieltä halvimmasta päästä Berliinin hotelli tarjonnassa, mutta kuvat ja kuvaus kuulostaa huipulta! Hotellihuoneissa ei ole erikseen minibaareja tms. vaan hotellin ylimmässä kerroksessa sijaitsee kaikelle avoin baari 24/7. Sieltä voi sitten hakea kukin mitä haluaa. Kai sitä voi kutsua all inclusiveksi? Olen miettinyt että mahdammekohan me käydä kaupungilla ollenkaan vai meneeköhän koko loma hotellilla hengailuun?


any way. Matkakuumettani nosti huimasti tänään sähköpostiini kilahtanut viesti:
"Greetings from casa camper berlin! we look forward to serving you during your upcoming stay...etc"
Kuinka tuollainen automaattiviesti voikaan saada pienen ihmisen tuntemaan itsensä tärkeäksi?! 


ihanaa lomaa odotellessa. enää seitsemän yötä.

mistä on eskimomatkat tehty?

No, koska läheiset & ystäväni eivät enää jaksa kuunnella iänikuisia fiilistelyjäni kaiken maailman unelmamatkoistani kerron niitä teille.

Joka matkan jälkeen rakas mieheni ilmoittaa päättäväisesti ettei aio enää ikinä poistua kotoa mihinkään. Kuitenkin kun loma lähestyy ajatuksissa, alkaa päätäni suorastaan särkeä jos mitään odotettavaa ei ole. toisin sanoen mitään matkaa. Joka kerta olen myös saanut mieheni ylipuhuttua mukaan. (ei se oikeasti halua jäädä kotiin.)

Arkena teen aika paljon töitä. Ystäväni ovat todenneet, että olemme aina matkalla jonnekin. Musta tuntuu että on turha pitää lomaa jos aikoo vaan maata himassa, silloin voisi yhtä hyvin olla töissä? Toiset tekevät töitä ostaakseen asunnon tai uuden auton. meillä ei ole kumpaakaan, ainakaan vielä. Me matkustellaan ja ollaan onnellisia. Kukin tablaa tyylillään, sanon minä. 

Rakastan vieraita kulttuureja. Höyryäviä katukeittöitä. Ruotsia. Vilkkaita suurkaupunkeja jotka eivät koskaan nuku. Jäälattea. Hiljaisia hiekkarantoja. Karkaavaa rantaviivaa. Lapin lumisia latuja. Jännitystä kun ei tiedä mihin on menossa. Hotelliaamiaisia. Lentokenttiä. Matkaopaskirjoja. Suunnittelemista.

Vihaan tinkimistä. Liian kylmää ilmastointia. Valuuttakurssien muuntamista. Töykeitä ihmisiä. Ahtaita ja hikisiä metroja. Sitä tunnetta kun luulee myöhästyvänsä lennolta. tai kun myöhästyy oikeasti lennolta.

Tämä blogi on siis fiilistelyyn. Bon voyage!

Ai niin. Sen takia Eskimomatkat, että me näytetään kuulemma ihan eskimoilta...?