Joka matkan jälkeen rakas mieheni ilmoittaa päättäväisesti ettei aio enää ikinä poistua kotoa mihinkään. Kuitenkin kun loma lähestyy ajatuksissa, alkaa päätäni suorastaan särkeä jos mitään odotettavaa ei ole. toisin sanoen mitään matkaa. Joka kerta olen myös saanut mieheni ylipuhuttua mukaan. (ei se oikeasti halua jäädä kotiin.)
Arkena teen aika paljon töitä. Ystäväni ovat todenneet, että olemme aina matkalla jonnekin. Musta tuntuu että on turha pitää lomaa jos aikoo vaan maata himassa, silloin voisi yhtä hyvin olla töissä? Toiset tekevät töitä ostaakseen asunnon tai uuden auton. meillä ei ole kumpaakaan, ainakaan vielä. Me matkustellaan ja ollaan onnellisia. Kukin tablaa tyylillään, sanon minä.
Rakastan vieraita kulttuureja. Höyryäviä katukeittöitä. Ruotsia. Vilkkaita suurkaupunkeja jotka eivät koskaan nuku. Jäälattea. Hiljaisia hiekkarantoja. Karkaavaa rantaviivaa. Lapin lumisia latuja. Jännitystä kun ei tiedä mihin on menossa. Hotelliaamiaisia. Lentokenttiä. Matkaopaskirjoja. Suunnittelemista.
Vihaan tinkimistä. Liian kylmää ilmastointia. Valuuttakurssien muuntamista. Töykeitä ihmisiä. Ahtaita ja hikisiä metroja. Sitä tunnetta kun luulee myöhästyvänsä lennolta. tai kun myöhästyy oikeasti lennolta.
Tämä blogi on siis fiilistelyyn. Bon voyage!
Ai niin. Sen takia Eskimomatkat, että me näytetään kuulemma ihan eskimoilta...?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti